Vähättely on valehtelua

Itsetunto rakentuu monen asian päälle, joten esimerkiksi tietty tyytyväisyys ja riittävyyden tunne ovat tärkeitä elementtejä terveen itsetunnon kukoistamisessa. Ja jos tervettä itsetuntoa ei ole pystynyt ylläpitämään tai kasvattamaan, masennus kokee tilaisuutensa tulleen ja käy kiinni kuin se kuuluisa sika siihen rosoisen kuuluisaan limppuun.

Vähättely myrkyttää erittäin tehokkaasti mitä tahansa itsetunnon kehittymisen ja ylläpitämisen vaihetta. Valitettavasti olen joutunut elämäni varrella törmäämään aivan liikaa, siis sietokyvyn toiselle puolelle yltävän määrän verran vähättelyä. Tietenkin alkujaan vähättely on tullut ulkopuolelta, en oikein usko ihmisen syntyvän itseään vähätteleväksi. Mutta kun vuodet vierivät tasaista tahtiaan ja ulkoisen vähättelyn vyöry vaan tuntuu kasvavan, ihminen alkaa uskoa siihen vähättelyyn yhä suuremmin määrin ja päätyy lopulta vähättelemään myös itseään. Ja kuten totesin, näin käy tie masennukseen, kuten minullakin on käynyt. Eihän vähättely ja sen seuraukset yksinään johtaneet masennukseen, mutta kovin tärkeä rooli niillä on ollut.

Vastalääkkeenä vähättelyyn alitajuntani ja toki myös tietoisuuteni on hakeutunut tilanteisiin ja elämänaloille, joissa huomiota saa ja pitää kaivata sekä sitä myöskin niissä saa. Minähän esimerkiksi haen stand up -lavoilta kovasti sellaista huomiota ja siten myös hyväksyntää, jossa koen pääseväni väliaikaisesti yleisön keskittymisen keskipisteeseen. Haluaisin uudessa ammatissani tehdä kauniita esineitä, jotta niitä voitaisiin edes hieman ihailla ja saisin ehkä siitä myös itselleni hieman ihailua. Hyllystä repäistynä tällainen tunnustus kuulostanee lähes kipeältä, mutta ymmärtänet laajemman asiakokonaisuuden.

Kirjoitukseni otsikko kertoo vähättelystä sen kaikkein olennaisemman: kun joku vähättelee toista tai itseään, hän yksinkertaisesti valehtelee ja huijaa. Itseensä kohdistuvaa vähättelyä voidaan käsitellä moraalin kuvitteellisilla käräjillä hentoisemmin kuin toisiin kohdistuvaa vähättelyä. En pysty tältä istumalta enkä pitkänkään harkinnan jälkeen keksimään tilannetta tai olosuhdetta, jolloin väheksyntää voisi mitenkään pitää hyväksyttävänä. Toisille valehteleminen on yksinkertaisesti väärin, toisten vähättely siten myös. Vähättelevä irtautuu empatian tärkeästä otteesta ja jää lillumaan jonnekin vääryyden valtamerelle. Mikä tärkeämpää, hän irtautuu todellisuudesta ja totuudesta.

Vähättelemiselle voi toki löytä paljonkin selittäviä tekijöitä vähättelijän persoonasta, taustasta, traumoistakin. Monasti vähättelijä pyrkii paikkaamaan omia puutteitaan muita alaspäin painamalla. Hän kuvittelee, että itse nousee ylöspäin, kun pyrkii madaltamaan muita. Höpöä, sanon, täyttä höpöä.

Muita vähätteleville esitän auktoriteetin puutteen takia käskyn sijaan erittäin painavan pyynnön: lopeta vähättely. Toisesta ihmisestä voi löytää sangen helposti vaikka mitä positiivista sanottavaa. Ja jos et nyt sitten juuri kohottavaa sanottavaa löydä, aina voi turvautua hetkelliseen hiljaisuuteen. Ikinä ei voi tietää, miten pahasti vähättelyn kohde tekoon reagoi, miten syvälle häneen saattaa viiltää haavoja. Siksi kevytkään vähättely ei toimi lainkaan. Ei kerran eikä varsinkaan taajaan lausuttuna. Vähättelylle ei kannata edes raottaa ovea, sillä se asettuu taloksi äärimmäisen helposti.

Itseään vähätteleville suosittelen armoa itseään kohtaan. Älä tuomitse sellaista, jota ei tarvitsekaan tuomita. Älä paina itseäsi alaspäin, kun et ole sellaista kohtelua ansainnut. Sinusta voi löytää paljonkin hyvää sanottavaa. Ja jos et juuri nyt löydä sellaista sanottavaa, pyydä huomioita ystävällisiltä kanssaihmisiltä. Lohtu on lahja.

Kiitos, että luet.