Niin epäilyttävältä kuin se kuulostaakin, niin koen, että elämänmuutokseni sivuoireena tuoma pakollinen yksinkertaistaminen saattaa toimia jopa pelastuksenani.
Eron myötä olen pyrkinyt ratkaisevasti luopumaan kaikesta ylimääräisistä kuormittavista tekijöistä ja etenkin sellaisesta, joka vaatii huolenpitoa, maksamista, jatkuvaa miettimistä ja niin edelleen. Siispä olen löytänyt itseni autottomasta tilasta ensimmäistä kertaa yli neljännesvuosisataan. Samalla tavalla luovuin veneestäni, toki onneksi viime kesänä vielä taloudellinen tilanteeni salli yhteiskäyttövenepalvelun hyödyntämisen. Sen avulla pääsin vielä tekemään itselleni niin tärkeitä veneretkiä. Asunto on myyty ja sitä kautta olen päässyt eroon kaikista veloistani, se jos mikä on mannaa näin korkeiden korkojen aikana.
Vaikka esimerkiksi omasta autosta luopuminen tuo tiettyä taloudellista vapautta, on myönnettävä, että ajankäyttöni on mennyt tämän peliliikkeen myötä uusiksi. Julkiset kulkuneuvot ovat käyneet tuttua tutummiksi ja aikaa olen niissä viettänyt sangen paljon.
Haen yksinkertaistamisella huomattavaa huolettomuutta elämääni. Mitä vähemmän minulla on sellaista omaisuutta, joka vaatii huolenpitoa, sitä enemmän saatan vapauttaa vähiä voimavarojani johonkin itselleni tärkeään ja merkitykselliseen tekemiseen. Ja näin on todella käynyt, olen saanut suunnattua vaatimatonta ponnekkuuttani asioihin, jotka ovat minulle oleellisen tärkeitä. Se valaa väistämättä vankkaa pohjaa uudelle elämälle.
Kiitos, että luet.
Tahmeat jalat 
Voin hyvin kuvitella sitä kuvailemaasi vapauden tunnetta, mikä liittyy kun luopuu sellaisesta omaisuudesta
mikä muistuttaa menneisyydestä. Varsinkin jos muistot ovat raskaita/kipeitä, eikä niitä halua kantaa mukanaan enää.
TykkääTykkää
Hämmästyn kuinka tilanteemme resonoivat (taas)! Kuukausi sitten luovuin vuokra-asunnosta, pakkasin autoon tärkeimmät tavarat ja kaiken muun laitoin varastoon. Muutimme takaisin ulkomaille, tuttuun maahan. Nyt asumme kalustetussa asunnossa seuraavan puolisen vuotta, jatko on vielä auki. Ei ole tullut ikävä vielä muuta kuin Fiskarsin keittiösaksia ja satiinista aluslakanaa. Eipäs kun lisäksi vielä kauniita ja ehjiä astioita. Niin no, ei tämä kyllä ole oikeastaan millään tavalla yksinkertaistamista, sama määrä tavaraa ympärillä, osa on omassa omistuksessa, osa asunnon omistajilta lainassa. Tuntuu tyhjemmältä. Ehkä koska merkityksellisemmät ihmissuhteet ovat kauempana.
TykkääLiked by 1 henkilö
Noniin, sinähän olet tehnyt ratkaisun! Onnittelut lienevät paikallaan. Etäisyyden ottaminen täkäläiseen arkeen antaa varmasti uusia näkökulmia, mikä on hyvä juttu. Ymmärrän toki myös ne negatiiviset puolet, jotka olet havainnut ratkaisussasi. Tsemppiä sinne!
TykkääTykkää