En pidä meuhkaavista ihmisistä. Mielestäni heissä piilee jotain turhankin alkukantaista aggressiivista hallitsemattomuutta, jota en salli itselleni enkä sallisi myöskään muille. Ihmisen erottaa kumminkin muista eläimistä se tosiasia, että me osaamme kommunikoida rakentavasti ja vaikuttavasti muutenkin kuin karjumalla kuin karhu.
Pythagoras on sanonut, että ”vihaisena meidän pitäisi pidättäytyä sekä puhumisesta että teoista.” Tietämättä aiemmin tästä Pythagoraan viisaudesta olen elänyt orjallisesti sen mukaan. Voin näin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että vaikka tuolla tokaisulla on varmasti hyvät aikeet ja tarkoitusperät, se ei vain toimi. Jokaisen ihmisen elämässä tulee eteen tilanteita, jolloin meidän pitää vain puhua ja jopa tehdä asioita, vaikka olisimme vihaisia. En tarkoita tietenkään toisen loukkaamista henkisesti tai fyysisesti, mutta onhan olemassa ihan laillisia ja sosiaalisesti hyväksyttyjäkin keinoja ilmaista vihaamme.
Kartan aggressiivista lähestymistapaa mihin tahansa asiaan ja tilanteeseen ja tuo karttaminen on johtanut siihen, että olen myös siinä sivussa piilottanut pahasti itseltäni sen vihaisen puolen, joka minussa -kuten muissakin ihmisissä- asuu. Minäkin koen vihaa, mutta piilotan sen johonkin sieluni pimeisiin piiloihin ja toivon, että ne unohtuisivat sinne. No eivät ole unohtuneet.
Freud taasen on sanonut, että ”ilmaisemattomat tunteet eivät ikinä kuole. Ne on haudattu elävältä ja ne palaavat jonakin päivänä paljon rumempina.” Vanha Sigmund taitaa tietää, mistä puhuu ja hänellä on sangen leveät harteet sanoa näin. Toki tuo viisaus pätee myös muihinkin tunteisiin kuin aggressioon, mutta meillä sivistyneen maailman ihmisillä taitaa olla enemmän tarvetta piilotella negatiivisia kuin positiivisia tunteita.
Tällä hetkellä elämäni makaa sillä tavalla, että merkittävä osa kontakteistani perheeni ulkopuolisiin ihmisiin tapahtuu somen kautta. Yhtenä sivutuotteena tästä tilanteesta on sellainen kiusallinen asia, että olen alkanut tokaista varsin moneen asiaan, että ”ihmiset ovat tyhmiä”. Tämä perustuu siis siihen, että olen perehtynyt liikaa kaikenlaisiin salaliittoteorioihin, kriittisyyksiin sekä muihin höyrypäisyyksiin ja niitä tukeviin ihmisiin. Niistä saa ehkä hieman vääristyneen kuvan siitä, millaisia muut ihmiset ovat. Minä olen luonteeltani kovin utelias ja sen takia perehdyn myös näkemyksiin, jotka eivät tue omaa maailmankuvaani. Kaikenlaista sakeaa tavaraa netti on pullollaan ja sinne on helppo eksyäkin. Minuun nuo salaliittoteoriat eivät tartu, mutta jättävät näköjään jälkensä kumminkin. Uteliaisuudellekin voi näemmä asettaa hinnan. Kun syötettä tulee liikaa ja huomaan hokevani aivan liikaa muiden ihmisten urpoutta, olen sitten tarkoituksella alkanut rajoittaa tiettyjen sometilien ja somekäyttäjien tilitysten lukemisia. Aggressioiden kerääminen tällä tavalla on ajanhukkaa. Luulen, että ”olet urpo” -tokaisujen viljely ei -yllä kerrotusta tunteiden ilmaisun tärkeydestä huolimatta- ole kovinkaan hedelmällistä näiden ihmisten kanssa. Lisäksi heillä saattaa olla sellaisia motiiveja omille tölväisyilleen ja teorioilleen, joista en tiedä mitään, ja hyvä niin.
Vihaansa ilmaiseva ihminen tarvitsee -niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaa- ympärilleen turvaillisen ympäristön ilmaista tunteitaan. Minulla on vihan tunteiden ilmaisuun liittynyt -ja ympäristöni on tätä vain vahvistanut- pelko hylätyksi tulemisesta. Jos olen vihainen, minut voidaan hylätä. Jos ilmaisen vihaani, minut voidaan hylätä vieläkin todennäköisemmin. Siksi en ole vihaani paljoakaan ilmaissut. Sitä ilmaisua minun pitäisi, kannattaisi ja tulisi opetella. Jos ei muiden, niin ainakin itseni takia. En halua padota mitään tunteita enkä jäädä odottelemaan sitä, miten paljon nykyistä enemmän ne padotut tunteet nakertavat sisuksiani ennen kuin löytävät tiensä ulos minusta. Jos lähimpäni eivät kestä minua sellaisena kuin todella olen, kaikkine kerroksineni, saatan ikävä kyllä olla väärässä seurassa. Uskon sitä paitsi, että vaikka päästäisin kaikki aggressioni valloilleen, ei minusta mitään kovaa keuhkoajaa löytäisikään.
Kiitos, että luet.
Tahmeat jalat 