Olen kaikeksi onneksi ja rikkaudeksi päässyt viime aikoina tutustumaan pieneen joukkoon masennuksen koulimia ihmisiä. Olen hieman kuullut heidän tarinoitaan ja taustojaan sekä kertomuksia masennuksen kanssa taistelusta. Koen tämän erittäin hienona asiana, koska aiemmin olen lähinnä ollut oman sairauteni kanssa yksin. Olen siis kokenut masennuksen ja kamppaillut sitä vastaan ihan yksin ja omine tarinoineni. Totta kai olen masennustani käsitellyt juurta jaksain terpiassa, mutta ammattilaisen kanssa keskusteleminen on vähän eri juttu kuin itse masentuneen kanssa. Niin ja olenhan käsitellyt masennustani paljon blogissani, mutta vaikka yritänkin tehdä kirjoittamista dialoginomaisena tapahtumana, on tämä kuitenkin hyvinkin henkilökohtainen ja yksipuolinenkin foorumi.
Se tietty yksinäisyys on toiminut jonkin sortin taakkanakin, koska toisten ihmisten kanssa samasta teemasta keskusteleminen keventää sangen helpostikin yksittäisen ihmisen painolastia. Kun tietää, että joku toinenkin käy samaa sotaa ja kenties pystyy myös elämään sen kanssa, niin se jos mikä tuo edes pientä lohtua.
Meillä on uudessa porukassani keskinäisesti sovittu tiukasta intimiteettisuojasta, joten kerron tässä ja jatkossakin tästä asiasta hyvin yleisluontoisesti. Silti, vaatimattoman, mutta todennäköisesti myös kattavan otannan perusteella voi tehdä mielenkiintoisia havaintoja.
Masennus ei näy tai kuulu päällepäin. Tämä jos mikä on paikkaansapitävää. Joku saattaa kärsiä masennuksesta sillä tavalla, että se ei näy millään tavalla päällepäin. Joillekin tosin saattaa käydä niin, että masennuksen vietyä voimat minimiin voi esimerkiksi henkilökohtaisen hygienian kanssa käydä kalpaten, mutta tämä ei ole mikään väistämättömyys. Masentunut voi pukeutua pyykinpesukoneen käsittelyä rukoileviin vaatteisiin tai kalliin brändin villakangaspukuun. Masentunut saattaa jaksaa käydä suihkussa päivittäin ja kampaajallakin taajoin välein, tai sitten ei. Kun masentunut avaa suunsa, sieltä ei välttämättä tule heti mitään masennuksen värittämää juttua.
Yhtenevät tarinat, eriävät demografiset tekijät. Masennukseen johtavat tekijät tai vaikkapa masennuksen ilmenemismuodot ja oireet saattavat hyvin olla samankaltaisia, vaikka masentuneet tulevat aivan eri elämistä tai he ovat eri-ikäisiä tai sukupuoleltaan erilaisia. On ehkä vaikeaa kuvailla sitä rikkauden tunnetta, jota kokee, kun pinnaltaan ihan toisenlainen ihminen ymmärtää minun kokemuksiani sen takia, että ne kokemukset ovat samankaltaisia. Esimerkiksi nuori nainen saattaa käydä samoja asioita läpi kuin tällainen keski-ikäistyvä mörökölli.
Eriävät tarinat, yhteiset ilmenemismuodot ja oireet. Tai sitten toisin päin, että vaikka tarinat olisivat erilaisia, siis masennuksen syntytarinat, ne saattavat johtaa aivan samankaltaisiin tai jopa samoihin oireisiin. Tässä piileekin yksi rikkaus masentuneiden kanssa keskustelemiesssa, että aina kannattaa ennakkoluulottomasti puhua asioista ja mielellään hyvin suoraan, niin voi löytää vaikka mitä toisesta ihmisestä.
Heterogeenisyydestä seuraa se, että masentunutta voi olla vaikeaa tunnistaa masentuneeksi ulkopuolisin silmin. Tämä on tietysti valtaosin hyvä seikka. Toisaalta se voi johtaa esimerkiksi väärinymmärretyksi tulemiseen. Siis että masennuksesta johtuva vaitonaisuus tai voimattomuus tai muu asia ymmärretään välinpitämättömyytenä tai vaikkapa epäsosiaalisuutena tai jopa typeryytenä. Tästä voisi selvitä avoimesti asiasta keskustelemalla, mutta kuten kohtalotovereideni tarinoista voi hyvin päätellä, maailma ei ole aivan valmis masenuuksesta avoimesti kertomiseen paikasta ja ajasta riippumatta. Joskus joutuu valitsemaan pienemmän pahan ja kärsiä lieveilmiöistä hiljaa omissa nahoissaan.
Kiitos, että luet.
Tahmeat jalat 