Masennuksesta voi löytää viljalti huonoja puolia ja ikäviä sivuvaikutuksia. Yksi niistä on se, että masennus voi viedä keskittymiskyvyn melkein mihin tahansa. Minä olen ainakin kärsinyt jo pitkään siitä, että pystyn keskittymään vain tiettyihin asioihin. Vaikka motivaatiota riittäisi paljonkin, niin jotkut asiat tai tekemiset eivät vain onnistu keskittymiskyvyn puutteiden takia.
Haluaisin lukea paljon enemmän kirjoja kuin mihin olen pystynyt. Minulla oli pitkään sellainen jakso, että en lukenut yhtään mitään millään tavalla, kun en vain saanut sitä tehdyksi. Puhun siis vielä siitä ajasta, jolloin oli tyypillistä saada joulu- ja syntymäpäivälahjaksi painettuja kirjoja. Vaikka aihe olisi ollut miten kiinnostava, sain luettua kirjoista ensimmäiset luvut ja sitten homma lysähti siihen. Nuo kirjat odottavat edelleen lukemistaan.
Samalla, kun juoksuharrastukseni alkoi kiinnittyä minuun yhä lujemmin muutama vuosi sitten, myös vähän yllättäen kirjallisuudesta nauttimiseni alkoi kokea uutta renessanssiaan. Nimittäin otin tuttujen suosituksesta äänikirjapalvelun ja aloin kuunnella lenkeilläni äänikirjoja. Olin aiemmin kuunnellut lenkeilläni joko musiikkia tai kevytaiheisia podcasteja, mutta nyt aivan uusi maailma oli yhtäkkiä auennut. Toki olin tutustunut äänikirjoihin aikaisemminkin pitkillä automatkoilla, mutta tämä juoksemisen ja äänikirjan kuutelemisen kombinaation hyvyys pääsi jopa yllättämään minut.
Minähän pystyin edes kuuntelemaan ihan ihka aitoja kirjoja ja saamaan niistä juuri sellaisia elämyksiä, joihin ne on tarkoitettukin!
Kiehtovaa on se, että minua kiinnostavat eniten elämäkerrat ja sen tyyppiset tarinat, siis sellaiset kirjat, joissa kerrotaan oikeiden ihmisten oikeista elämistä. Toisena kiinnostuksen kohteena voisi mainita tietokirjat, mutta ne ovat sangen haastavia kuunneltavia, jos niistä haluaisi oppia niin paljon kuin niillä on tarjottavaa. Tietokirjoista varmaankin menee suurin osa ohi korvieni, mutta ehkä voin silti olla tyytyväinen siitä määrästä, jota mieleeni jää. Fiktiota en niin paljon kuuntele, mutta kyllä silloin tällöin innostun myös jostain hyvästä dekkarista ja nehän ovat sangen hyvin sulavaa kuuntelutavaraa.
Minulla tosin juoksemisen ja kirjan kuuntelun yhdistelmä voi osoittautua joskus varsin haastavaksi. Aina silloin tällöin kun juostessa onnistun vaipumaan jonkin sortin tietoisuuden välitilaan, jolloin joko uppoudun miettimään aivan omiani tai -mikä joskus parasta- jopa pääsen sellaiseen nollatilaan mielessäni, jossa en ajattele oikein mitään. Jos tällaisina hetkinä korviini kulkeutuu kirjailijain tuotoksia, on suuri vaara, etten muista siitä kirjasta tai siitä kohdasta oikein mitään. En siis ehkä osaisi aina tehdä kunnollista referaattia kirjasta, jota olen kuunnellut, jos tuollainen juoksijan flow-tila pääsee iskemään. Aluksi tämä harmitti minua hieman, mutta toisaalta arvostan tuota vapaan mielen tilaa niin korkealle, että sitten voin vaikka kelata kirjaa taaksepäin myöhemmin, jos se tuntuu tärkeältä. Ja vaikka en kirjasta kaikkea olisi kunnolla kuullutkaan, on se mielestäni parempi kuin olla kuuntelematta lainkaan.
Edelleenkään en oikein pysty lukemaan fyysisiä kirjoja, ellei aihe ole aivan tolkuttoman kiinnostava ja sitä kirjaa ei ole saatavana äänikirjana. Aina välillä tätä yritän, mutta kokeilut ovat jääneet lyhytaikaisiksi. Elän kuitenkin siinä toivossa, että myös ihan silmillä lukeminen palaisi osaksi elämääni. Siihen asti nautin kirjallisuudesta äänikirjoja kuuntelemalla. Tänäkin vuonna sain kuunnelluksi useita kymmeniä kirjoja. Itselleni tuo on älyttömän iso määrä.
Hyvä lukijani, kiitos taas kerran siitä, että luet. Ja hyvää uutta vuotta!
Tahmeat jalat 