Paratiisista nopeasti alas

Kirjoitin jokin aika sitten sellaisesta ilmiöstä, että maailman melskeet tuntuvat iskevän minuun kovin etäisesti, kun masennus on kunnolla voimissaan. Jo tu0lloin alkukeväästä huomasin, että ehkä jollakin tasolla masennukseni on ottamassa hellempää otetta minusta, kun koin kovin vahvasti ahdistusta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Sama tilanne on jatkunut, ehkä jopa intensiivisempänä. Minua on siunattu (ainakin omasta mielestäni) normaalitilassa melkoisella määrällä empatiaa, joten massiiviset yksilöiden kohtaamat kauheudet ovat kyllä satuttaneet minuakin viimeisen puolen vuoden aikana. Ja sitten toisaalta järkeni ei ole millään tasolla ymmärtänyt sitä, että miksi tuo sota piti aloittaa ja miksi sitä pitää jatkaa päivästä toiseen. Hyökkäyssodan järjettömyys tuntuu saavan vain yhä enemmän ja enemmän järjenvastaisia ulottuvuuksia ja ilmenemismuotoja.

Tänään oli taas hyvä opiskelupäivä. Sain tehtyä vaikka mitä ja etenin projekteissani, vaikka jouduin tietysti venymään osaamiseni ja sinnikkyyteni kanssa. Jos olet lukenut aiempia kirjoituksiani, olet ehkä tietoinen, miten paljon tunnen saavani kohottavaa energiaa opiskeluistani. Mutta sitten kun tänään kännykkään kilahti ikävä uutinen itänaapurimme liikekannallepanosta, tunnelma latistui saman tien. Tiesin heti, että järjettömyys on jatkumassa, kärsimystä on tulossa lisää, julmuutta ja käsittämättömyyttä tulee eteen aina vain kiihtyvällä tahdilla. Ja kaiken kruunuksi nyt on jo aivan selvää, että naapurimaatamme johdetaan eriskummallisin motiivein ja ottein.

Vaikka minun henkilökohtainen kärsimykseni ei saa eikä kuulukaan saada mitään merkittävää roolia aidosti kärsivien rinnalla, niin silti tiedän, että tämä sodan uusi käänne todennäköisesti syöksee minunkin ympäristöni uuteen epävarmuuteen, taantuvaan talouteen ja vaikka mihin negatiiviseen.

Siispä aamulla hyvin alkanut päivä saikin melko matalaviritteisen käänteen ja myönnän, että loppupäivä meni matalalennon tavoin.

Tavallaan se, että tuollaiset käänteet vetävät mielen matalaksi, voi osoittautua minulle henkilökohtaisesti hyväksi uutiseksi masennukseni kannalta, niin paradoksaaliselta kuin se ehkä kuulostaakin. Minun empatiakykyni siis on entisestään elpymässä. Siinä ei ole mitään kummallista, että dramaattiset käänteen maailmanpolitiikassa saavat terveen ihmisen ottamaan olotilassaan kyykkytilaa. Ehkä siis masennukseni on tosiaan hieman heikentymässä, kun saan tällaisia reaktioita. Ehkä olen siis ainakin tässä suhteessa kenties jo vähän tervehtynytkin.

Muisto elää kovin vahvana niistä ajoista, jolloin isot draamat maailmalla eivät hetkauttaneet minua miltei millään tavalla. Siihen olotilaan ei olisi kiva palata. Mieluummin olen muiden puolesta huolissani kuin massiivisen masentunut.

Kiitos, että luet.

Masennus saa voimaa myös järjeltä

Yleisesti tunnettu käsitys kertoo, että masennus on tunne-elämän häiriö. Totta on, että masennus kasvaa tunne-elämän ongelmista, mutta on myös varsin todennäköistä, että masennus saa mukavaa lisäravinnetta myös järkeilystä. Kuten aiemmin kerroin, oma käsitykseni masennuksen juurisyystä on se, että me masentuneet koemme ideaaliminän ja todelliseksi koetun minän välillä niin suuren eron, että se ero puhkeaa masennukseksi.

Järkeily voi kiillottaa ideaaliminää hohtavan kirkkaaksi, mutta toisaalta se saattaa myös alivalottaa kuvaa todelliseksi koetusta minästä. Meillä on hyvin yleistetty ja mukamas muihin samankaltaisiin ihmisiin perustuvakuva omasta potentiaalista, siitä, mihin meidän kaiken järjen mukaan pitäisi kyetä toimimaan ja olemaan. Täytyy muistaa, että varsinkin masentuneen ihmisen järki toimii varsinkin masentunutta itseään kohtaan suhteellisen armottomasti, joten tuo ”kaiken järjen mukaan” -argumentaatio on aika mekanistinen ja huonoa oloa ruokkiva ajattelumalli.

Kulttuurissamme taitaa olla suhteellisen syvään juurtunut tapa ajatella, että järki on ihmisen ylin voima ja tunteet toimivat järjen vastavoimana. Usein tunteiden kuunteleminen ja noudattaminen koetaan heikkoutena. Kuten niin moni myytti, myös tämä myytti ei kestä lähempää tarkastelua. Ylipäänsä järjen ja tunteiden erottaminen on monasti -noh- järjetöntä. Ihminen toimii yhtenä kokonaisuutena, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka voitaisiin erotella jollakin tavalla järki ja tunteet, ei järkeä olisi ilman tunteita eikä tunteita ilman järkeä. Moni sellainen ihminen, joiden koetaan toimivan silkan järjen voimin, osoittautuukin melkomoiseksi tunneihmiseksi. Ainakin itse olen tutustunut tuollaisiin ihmisiin.

Olen ihmisenä hyvin avarakatseinen ja utelias enkä mielelläni ripustaudu minkään yhden ismin tai uskomuksen varaan. Olen myös valmis muuttamaan mielipiteitäni, jos minulle tarjoutuu omasta mielestäni mielekästä tietoa, joka haastaa nykyisen mielipiteeni ja käsitykseni. Koen tämän erittäin suureksi rikkaudeksi, koska meillä ihmisillä on se hieno piirre laumaeläiminä, että erilaisuutta on tarjolla loppumattomiin ja sen myötä pohjaton mahdollisuus oppia uutta. Kyseealaistaminen on tiettyyn pisteeseen asti tervettä, myös ja etenkin itsensä kyseenalaistaminen. Se, missä olen mennyt luvalla sanoen metsään, on tuon kyseenalaistamisen kroonistuminen. En osaa oikein ankkuroida itseäni mihinkään sosiaaliseen tai muuhunkaan kontekstiin, joten koen sen myötä myös kovin suurta yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta ja myrkyllistä erilaisuutta. Tuo erilaisuus taas ruokkii myös masennustani. Järkeilemällä olemistani, katselemalla mielenkiinnolla ympäröivää elämääni saatan epähuomiossa teholannoittaa sitä kaameaa ajatusta, että onko minusta mihinkään, kun ympärilläni on niin paljon kaikkea tietoa ja itselläni on niistä tiedoista vain murusia. Antamalla järjen raksuttaa liian laajalti tulen ehkä pahentaneeksi masennustani. Pirullinen kierre.

Kiitos, että luet.

Masennus – mitä se on?

Vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, niin masennuksen olemuksia taitaa olla yhtä monta kuin on masentuneita – ehkä enemmänkin. Samoin masennusta laukaisevia ja ruokkivia tekijöitä pystyy varmasti luettelemaan lähes loputtomiin. Jopa somaattiset syyt voivat löytyä masennuksen takaa; jonkin verran on tutkittu esimerkiksi matala-asteisen tulehduksen tai suolisto-oireiden yhteyttä masennukseen. Useimmiten masennuksen syy löytyy kuitenkin omasta pääkopastamme, siitä, miten näemme maailmaa ja itseämme ja miten pystymme vastaanottamaan esimerkiksi traumaattisuuteen yltäviä kokemuksia elämämme varrella.

Googlaamalla voit löytää runsaasti tutkittua tietoa masennuksesta enkä ajatellut niitä tässä toistaa. Jotta tämä blogini näyttäytyisi henkilökohtaisena, kuten tavoitteenani on, kerron sinulle omasta masennuksestani ja miten itse suhtaudun siihen.

Minulla masennus näyttäytyy kylläkin hyvin klassisina oireina. Välillä massiivisiin mittasuhteisiin paisuvana ponnettomuutena, univaikeuksina, keskittymisvaikeuksina, toivottomuutena, ahdistuneisuutena, väsymyksenä ja niin edelleen. Oirekirjoni ei ole välttämättä kovin persoonallinen, vaikka niin aluksi luulinkin.

Välttelin kauan, siis rehellisesti sanottuna vuosikausia sitä, että menisin todella oikealle lääkärille ja hänen kanssaan voisimme yhdessä todeta diagnoosini. Kun vihdoin sitten päädyin psykiatrin pakeille ja häneltä tuli keskivaikean masennuksen diagnoosi, en tietenkään ollut millään tavalla yllättynyt. Välttely varmaankin liittyy siihen samaan kieltämisen kulttuuriin, jota harrastan kovin monessa asiassa ja joka on nimenomaan yksi juurisyy omalle masennukselleni. Ja tietysti myös kaamea oire.

Blogini nimi, Tahmeat jalat kuvastaa omasta mielestäni hyvin sitä tunnelmaa, jonka minulle masennus saa aikaan. Tahtoa jotenkin olisi, mutta henkiset jalat ovat välillä todella pahassa paralyysissa ja sitä kautta tietenkään myöskään fyysinen tekeminen ei onnistu. Ulkopuoliselle on todella vaikeaa selittää ymmärrettävästi sitä, mitä masennus loppujen lopuksi tarkoittaa ja miten se pääsee vaikuttamaan siten, että kaikenlainen toiminta tuntuu vain hiipuvan olemattomiin. Niinä jaksoina elämässäni, joina masennus ei ole ollut vaivanani, pääsee helposti unohtumaan se tunnelma, joka estää minua toimimasta normaalilla, tai pitäisikö sanoa ”normaalilla” tavalla. Jos siis en osaa oikein selittää itselleni sitä, mitä masennus tarkoittaa, miten sen voisi tehdä muille?

Jos jätetään somaattiset syyt sivuun masennuksen aiheuttajana, yritän tiivistää oman kokemukseni kautta sen, että mikä mielestäni on masennuksen ydin. Ja nyt on käsillä sen verran onnellinen tilanne, että voin tehdä sen matematiikan keinoin. Nimittäin, masennuksen synnyn ja elinvoiman voi selittää helpolla kaavalla. Kokeillaan.

Ideaaliminä-todellinen minä (tai todelliseksi koettu minä)=masennus

Olen törmännyt monta monituista kertaa oman terapiaprosessini myötä ideaalin teemaan. Ja ne tarinat, joita olen kuullut muilta masentuneilta, säestävät omaa kokemustani. Minulle masennus on hyvin pitkälti sellaista tyytymättömyyttä omaan itseeni, mikä johtu siitä, että en omasta mielestäni yllä sellaiseen toimintaan tai sellaisiin kykyihin, joihin kuvittelen, että minun pitäisi kyetä. Hirvittävän moni muu syy masennukseeni on johdettavissa suoraan tästä konfiktista ideaaliminän ja todelliseksi kokeman minäni välillä. Ahdistus (sun pitäisi), väsymys (nukkuisit enemmän, jos haluaisit), ponnettomuus (nosta nyt perseesi penkistä, ei sitä siinä mikään pitele), päättämättömyys (no ei noista vaihtoehdoista pitäisi olla noin vaikeaa valita) ja niin edelleen. Vanha kielikuva pirun istumisesta toisella olkapäällä ja toisella jonkin sortin realisti toimii todella hyvin tilanteessani. Siellä se kaksikko huutelee jatkuvasti korvaani. Piru sanoo, että tee, kun sun pitää tehdä ja se realisti sanoo, että et sä kykene kuitenkaan. Tällaisen töllimisen ristitulessa makaaminen ei tunnu kivalta eikä olekaan mikään kovin suuri ihme, että tällainen ristiriita herättää ja ruokkii masennuksen. Kierre on valmis ja kierteen poistaminen tarkoittaa sitä, että ideaalien ja todellisuuden on lähennyttävä pysyvästi ja niin, että ne pystyvät näkemään toistensa silmänvalkuaisten hiussuonet. Ja tuo lähentyminen edellyttää omaan itseensä kohdistuvaa empatiaa ja lempeyttä.

Tätä teemaa haluan pureksia kanssasi jatkossakin, koska ei sitä pysty yhteen blogikirjoitukseen kunnolla edes tiivistämään.

Kiitos, että luet.