Terapeuttisuhde on perin omituinen ihmissuhde

Kun olin viimein saanut vuosia sitten masennusdiagnoosin, minulla kesti lähes vuosi edes myöntää tilanne saati lähteä hakemaan itselleni terapeuttia. Onneksi en joutunut omaa terapeuttiani etsimään kovin kauaa, vaan taisin käydä parin eri (ja sääli kyllä Vastaamon) terapeutin käynnillä ennen kuin löysin itselleni todella sopivan terapeutin.

Kela näyttelee varsin näkyvää roolia terapiaprosessissa. Jos nyt ei satu kylpemään rahassa, niin useimmiten terapiakäyntien osamaksajaksi täytyy saada mukaan Kansaneläkelaitos. Onneksi psykiatrini kirjoittama lausunto oli sen verran karua luettavaa, että en epäillyt hetkeäkään, ettenkö saisi Kelan tukea omalle prosessilleni, eikä aikaakaan niin paperityöt oli saatu tehtyä ja tutkimusretki mieleni sopukoihin sai alkaa.

Terapeuttini on yksityisyrittäjä ja pitää omaa vastaanottoaan täällä Helsingissä. Miellyin aikalailla saman tien hänen tapaansa tehdä työtään. Hän osasi nähdä minussa ne kohdat, jotka kaipaavat tukemista ja osaa käydä niiden asioiden äärelle hämmästyttävällä tavalla. Varsinkin oikealta tuntui hänen tapansa esittää teräviltäkin tuntuvia kysymyksiä aiheista, joista en haluaisi puhua ja joita olen siis pyrkinyt jättämään käsittelemättä. Tottahan on, että terapiaan ei kannata antautua välttelyn, vaan nimenomaan kohtaamisen takia. Terapeutti osoittaa ammattitaitoaan myötätunnollaan, mutta myötäileväisyyttä ei kannata paljolti käyttää, jos haluaa prosessin etenevän. Olen huomannut prosessimme myötä kehittyneeni siinä, että jos kohtaan jonkin aiemmin välttelemäni asian tai vaikkapa tunteen, en enää niin helposti vältä niitä, koska kuulen mielessäni terapeutin kysyvän jonkin tarkentavan kysymyksen tuosta välttelemästäni asiasta. Tämä lienee tärkeä osa tervehtymistä ja eteenpäin menemistä.

Yksi tekijä, joka minua aika ajoin kiusaa, tosin useimmiten ei, on se, että terapeutin kanssa tiedon jakaminen on äärimmäisen toispuoleista, ainakin oman terapeuttini kanssa. Tiedän hänestä suurin piirtein vain nimen, ja tietysti tyypilliset koulutustiedot ja sen sellaiset, mutta muuten tarkemmin en hänestä tiedä oikeastaan mitään. Olen joskus yrittänyt hänelle tästä vihjatakin, mutta hän pitää työminänsä peiton alla oman minänsä eikä ole salaisuuden verhoa halunnut raottaa. Tämä toisaalta käy minulle ja ymmärrän sen osaksi terapeuttisuhdettani, mutta yleensähän ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen, ja tästä ihmissuhteestahan se puuttuu tästä näkökulmasta täysin. Terapeuttini kyllä tietää minusta varsin suuren määrän kiusallistakin tietoa, kaikenlaisia haaveita, unelmia, pettymyksen aiheita, salaisuuksia, alitajunnan absurdeja liikehdintöjä ja sen sellaista. Hän tietää asioita, joista en ole välttämättä kertonut kenellekään muulle ihmiselle koskaan. Se on tietenkin jo yksistään hyvin poikkeuksellista.

Hiljattaisen Vastaamon tietovuototapauksen yhteydessä puhuttin paljon myös luottamuksesta ja luottamuksellisuudesta. Luottamus onkin yksi kaikkein tärkein työkalu terapeuttisuhteessa. Minulla pitää olla tunne, että voin sanoa mitä haluan terapeuttini kuullen ilman, että joudun miettimään siitä koituvan minulle jollakin tavalla ikävyyksiä. Normaalisti luottamus kehittyy ihmissuhteissa ajan kanssa, mutta huomasin varsin nopeasti terapiasuhteeni alussa, että jos jään odottamaan ajan kanssa tapahtuvaa luottamuksen rakentamista, siinä menee aivan liian pitkään. Joten luottamuksen arvoisuus on tavallaan yksi ulottuvuus terapeutissa ammattilaisena ja häneen vain pitää -noh- luottaa.

Terapeuttisuhteen lopulta ehkä hämmentävin ulottuvuus on vähän yllättäenkin maksullisuus. Jaan hänen kanssaan elämäni pahimmat kipupisteet, siis tuntemattoman ihmisen kanssa ja hän saa siitä elantonsa. Hän tekee työtään, samassa tilanteessa minä pyörin oman elämäni keskellä ja hyöty minulle on henkinen, jos sitä hyötyä siis ikinä tulee. Toisaalta maksullisuus tarkoittaa myös sitä vapautta, että minä en jää terapeutilleni mitään velkaa, en taloudellista, sosiaalista enkä tietenkään henkistä velkaa. Toisin voisi käydä, jos käyttäisin ystäviäni ja läheisiäni terapeutin korvikkeina.

Lopuksi kerron ehkä huvittavan tekijän omasta terapeuttisuhteestani. Olen monasti miettinyt, että minkälaisia terapeuttini toiset asiakkaat ovat. Hän on järjestänyt aikataulunsa ja fasiliteettinsa siten, että en ole kohdannut näiden lähes kolmen vuoden aikana kuin ehkä kaksi muuta hänen asiakastaan ja heidätkin vain vilkaisulta. En ole kyllä toisaalta ikinä saanut itsestäni selvyyttä, että miksi tämä tieto olisi minulle millään tavalla merkityksellistä.

Kuvituskuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s